Urheilijayrittäjyydellä identiteettiä ja muutosta

Vain muutos on pysyvää, mutta onko muutokselle tarve, jos asiat toimivat omassa mielessä kuin se kuuluisa junan vessa? Junan vessan toimivuus perustui aikoinaan siihen, että se ei mennyt ikinä tukkoon, vaan huuhtelu toimi varmasti. Toisaalta paskat lensivät raiteille ja jossain vaiheessa tämä toimiva konsepti piti muuttaa. Pitäisikö urheiluyhteisönkin uudistaa ”toimivia” vessojaan ja pysyä muutoksen vauhdissa. Huippu-urheilun rahoitukselle on entistä suurempi tarve. Yhteiskunta on muuttunut entistä yrittäjämäisemmäksi ja yritystoimintahan luo lopulta kaiken rahan yhteiskuntaan ja urheiluun.

Yrittäjyydestä vahvempaa identiteettiä

On vaikeaa luoda ja oppia uutta, jos ei tiedetä, miksi ollaan olemassa. Yleishyödyllisten lajiliittojen ja Olympiakomitean olemassaolo ja identiteetti kaupallisilla urheilumarkkinoilla ovat vähintäänkin epäselviä. Sen seurauksia näemme huippu-urheilun rakenteissa. Urheilijatkaan eivät oikeastaan tiedä miksi heidän ammattilaisuus tai yrittäjyys ovat olemassa, josta kirjoitin edellisessä blogissani. Urheilun toimialalla urheilijan yrittäjyys koetaan usein veroratkaisuna. Käytännössä verotus voisi olla hyvä syy perustaa yhtiö, mutta laajemman olemassaolon perusteluksi se on todella huono syy. Verotettava tulos ja tuotot ovat vasta hyvän yritystoiminnan tulos. Sen sijaan laaja-alainen ymmärrys urheilijan yrittäjyydestä ja olemassaolosta luo pohjaa muutokselle.

Yrittäjyyden tärkein merkitys on uuden luominen ja virheistä oppiminen. Parhaimmillaan urheilijalle urheilijayrittäjyys on mielentila ja selkeä ammatillinen identiteetti. Urheilijayrittäjyys on tapa ”pukea” urheilijan visio ja missio hallittuun rakenteeseen. Visio on innostava tavoite tulevaisuudessa, joka toteutuu yrityksen perustehtävää eli missiota toteuttamalla. Perustehtävän tulisi vastata kysymykseen, miksi yritys toimii ja ennen kaikkea miten erottuu.

Urheilijayrittäjyydestä pohjaa suunnitelmille, muutokselle ja onnistumisille.

Aktiivisen urheilijayrittäjyyden myötä urheilija voi luoda muutosta ja löytää perustavanlaatuisia ratkaisuja toiminnalleen, sekä selkeitä tavoitteita. Usein käy niin, että lahjakas urheilija vaan ajautuu huippu- ja ammattiurheilun maailmaan eikä ratkaisun avaimista ole tietoakaan. Vähän sama kuin kahvinkeittäjän pitäisi yhtäkkiä perustaa menestyvä kahvila suurkaupungin keskustaan.

Yksilöurheilija on työoikeuden ja vero-oikeuden näkökulmasta yrittäjä, jonka elinkaari muistuttaa minkä tahansa yrityksen elinkaarta. Urheilijan toiminnan suunnittelu tulisikin aloittaa tarkastelemalla urheilijayrittäjyyden elinkaarta. Palkkasuhteessa olevilla joukkueurheilijoilla liiketoimintasuunnitelman tekeminen ei ole niin olennaista ansainnan näkökulmasta aktiiviuran aikana. Toki sen jälkeen.

Vasta urheilijan elinkaaren kypsyys- ja huippuvaiheessa muodostuu suhteellisesti eniten liikevaihtoa eli palkintorahoja, kaupallista yhteistyötä ja sponsorointia. Tavoittavuus ja kiinnostavuus ovat tällöin huipussaan, ja urheilijalla mahdollisuus nostaa palkkaa eli työtuloa yhtiöstään.  

Näitä vaiheita ennen on kuitenkin urheilijayrittäjän syntyvaihe ja eloonjäämisvaihe, jolloin liikevaihtoa ei muodostu ja toiminnan rahoittamisen mekanismit ovat erilaiset. Tässä kriittisessä, ns. startup-vaiheessa tarvitaan paljon alku- ja kasvurahoitusta, jotta pysytään kansainväliselle huipulle vaadittavien standardien mukaisessa kehityksessä. Urheilijan elinkaaren alussa tehdään muitakin elämän valintoja ja pohditaan vastuun ottamista ja riskinottokykyä. Tulisi investoida paljon aikaa ajattelulle ja suunnittelulle, joka mahdollistaisi ymmärryksen omasta yrittäjyydestä ja brändistä, sekä siitä, mistä ammattiurheilussa ja -markkinoissa on kyse.

Jos urheilijalla on ymmärrys oman toiminnan perustehtävästä ja markkinoiden toiminnasta, niin yrittäjä ei pelkää epäonnistua. Urheilijan on tällöin helpompi luoda tavoitteita, ihmiset uskovat sinuun ja riskirahoitustakin on helpompi saada.

”An idiot with a plan can beat an genious without a plan” – Warren Buffet.

Jos urheilijat aikovat luottaa yleishyödylliseen urheilujärjestelmään yksistään, niin päätyvät harrastajiksi. Vahva alaspäin suuntautuva trendi on ollut nähtävillä jo pitkään. Kulut kasvavat ja tulot pienenevät. Liittojen on pakko ylläpitää harrastamista huippu-urheilun kustannuksella.