Kuka maksaa ja kenelle annetaan

Anna miehelle kala ja hän elää sillä päivän. Jos opetat hänet kalastamaan, hänellä on syötävää loppuelämäkseen. Vanhaa kiinalaista sananlaskua mukaillen suomalaisessa urheilussa ei ainakaan opeteta kalastamaan.

Normaaleissa ammateissa ammattilaisuus syntyy vasta aikuisiällä, jolloin aletaan kouluttautua tai perehtyä tiettyyn ammattiin. Varsinainen ansainta aloitetaan nollista ja sitä harjoitetaan joko yrittäjänä tai palkansaajana. Sen sijaan urheilijan ammattilaisuuden siemen kylvetään lapsuuden harrastamisessa. Harrastamisen matka jatkuu ja jotkut kehittyvät lajeissaan erinomaisiksi.

Huippu-urheilun ammattilaisuuden yksi isoimpia käsitteellisiä ongelmia on, että tämä HARRASTAMISEN polku ei varsinaisesti koskaan lopu. Urheilijat jatkavat harrastamista ja jossain kohtaa toteavat olevansa ”ammattilaisia”, käytännössä siitä syystä, että eivät tee muuta ansiotoimintaa. Joissain yksilölajeissa ollaan laajasti aivopestyjä, että ”harrastamiselle” tulisi taata resurssit huipulle asti siitäkin huolimatta, että huipulla ollaan yleisesti kaupallisilla markkinoilla. Onneksi monissa yksilölajeissa urheilijat ovat tottuneet maksamaan ammattitoimintansa itse, eivätkä ymmärrä ollenkaan esim. maastohiihdon maajoukkueen omavastuukeskustelua. Hiihtoliitto on pystynyt pitkään kattamaan maastohiihtäjien ammatinharjoittamisen kulut kokonaan jopa maailmancupeissa, mutta ei enää. Tiedoksi, että maastohiihdon maailmancupissa esiintyminen ei ole sen kunniakkaampaa kuin alppihiihtäjillä tai yleisurheilijan osallistuminen timanttiliigaan tai moottoriurheilijan osallistuminen GP-kisoihin. Monissa lajeissa urheilijat maksavat jopa arvokilpailuihin osallistumisen kulut.

Kahvinkeittäjä vai kahvilayrittäjä

Leikitään ajatuksella, että meillä on taitava kahvinkeittäjä, joka haluaa menestyväksi kahvilayrittäjäksi. Hän tarvitsee aluksi käyttöpääomaa ja muita investointeja aloittaakseen kahvilatoiminnan ja kahvin myymisen, sekä kestääkseen alun tappiokuukaudet tai jopa tappiovuodet. Hän ymmärtää, että pelkästään taito keittää kahvia ei tee hänestä menestyvää kahvilayrittäjää. Kahvilayrittäjän on osattava monia asioita kuten liiketaloustaitoja, vuorovaikutustaitoja sekä ymmärrystä markkinoista. Hänellä tulee olla laadukas liiketoimintasuunnitelma jo pelkästään rahoituksen saamiseksi.

Suomalaisen urheilun yleishyödyllinen ”hyve” on se, että urheilijalta ei vaadita kuin taitoa urheilla eikä edes opeteta muita urheilussa vaadittavia taitoja. Kuulostaa hullunkuriselta, että halutaan olla ammattilaisia, mutta ei haluta ymmärtää ja oppia ammattilaisuutta sekä rahan ansaintaa urheilumarkkinoilla. Yksilöurheilijan ammattitoiminta on täysin rinnastettavissa kahvilayrittäjyyteen.

Oikeudellisen aseman ja markkinoiden ymmärtäminen

Ongelmat ei ratkea, jos ei ymmärretä urheilijan oikeudellista asemaa. Useat suomalaiset huippu-urheilijat ovat vero-oikeuden näkökulmasta harrastajia. Menestyneet maastohiihtäjät ovat yleensä ammattilaisia ja oikeudelliselta asemaltaan yrittäjiä. Pääsarjajääkiekkoilijat ovat ammattilaisia. He ovat työsuhteessa ja heille maksetaan pelaamisesta palkkaa. Siis niille harvoille pelaajille, jotka kasvavat harrastajista ammattilaisiksi ja pääsevät työsuhteeseen. Se, että jääkiekkoilija ansaitsee palkkaa ei ole pelaajan vika tai sattumaa. Jääkiekko kiinnostaa Suomessa ja kiinnostuksesta ollaan valmiita maksamaan. Markkina on Suomessa iso.

Valitettavasti monien lajien kaupalliset markkinat ovat liian pieniä ammattilaisuuden näkökulmasta. Joissain lajeissa kiinnostuksesta huolimatta sen seuraamisesta ei makseta. Jotkut lajit taas kiinnostavat todella paljon, mutta suurimmat rahavirrat menevät muille kuin urheilijoille. Esimerkiksi kansainvälisen hiihtoliiton lajeissa saaliinjako toteutuu eri lailla kuin vapaampien markkinoiden lajeissa kuten yleisurheilussa, pyöräilyssä, golfissa tai tenniksessä.

Urheilijoilla ei ole enää varaa olla kouluttautumatta tai perehtymättä urheilijan ammattiin. Lajitaidot ja urheilullinen kyvykkyys ovat ainoastaan se maaperä, johon siemenet istutetaan, mutta talous on ammattilaisuuden näkökulmasta se ilmasto, jossa pyritään kasvamaan ja löytämään paikka auringosta. Ammattilaisuuden perustavanlaatuinen ymmärrys on myös oikeanlaisen urheilijaidentiteetin ja henkisen tasapainon työkalu. Yleisesti olisi tärkeää ymmärtää milloin harrastaminen loppuu ja muuttuu ammattiurheiluksi. Ammattiurheilu ei ole sitä, että ei tarvitse tehdä muita töitä ja rankingin on korkea. Urheilijan tulee ehdottomasti muodostaa käsitys perustehtävästään, ymmärtää perin pohjin oikeudellinen asemansa ja lajin markkinat sekä tehdä liiketoimintasuunnitelma.